Pala kakkua

Paljon onnea vaan, paljon onnea vaan...
Sillä alkoi aamumme tänään.
Tai ei se sillä oikeasti alkanut.
HALUAISIN sanoa, että se alkoi idyllisesti sänkyyn tuodulla aamiaisella onnittelulauluineen,
ja että siihen sisältyi nuo kuvan kakkupalat.
Mutta eihän se nyt ihan niin mennyt. 

Suunnitelmanahan oli herätä aamulla aikaisin, paistaa sämpylät valmiiksi ja asetella kakkua kynttilöineen kauniisti lautaselle.
Sitten herättää tyttäremme, jonka 9-vuotissyntymäpäivä tänään on ja laulaa onnittelulaulu.
Sen jälkeen kauniisti paketoitu lahjapaketti kas näin, ja sen jälkeen se aamiainen vuoteessa.
Tadaa!
Ei voi olla niin vaikeeta.
Eipä niin.

Oikeasti aamu alkoi mieheni soittaessa herättääkseen minut.
Tunnin liian aikaisin...
Nukahdin uudestaan enkä todellakaan enää herännyt herätyskellon soittoon.
Siinä vaiheessa kun oikeasti heräsin mieheni soittaessa uudestaan,
oli kello jo sen verran, että "hyvin suunniteltu=puoliksi tehty"-hokemakaan ei enää toiminut.

No se aamu meni sitten kutakuinkin näin:
Ylös--> mikä maa, mikä valuutta...mikä päivä?...--> mikä päivä..?--> SE PÄIVÄ!!!
--> uuni päälle, kakut lautaselle (unohdin kynttilät)--> herättämään (mutta ennen kuin ehdin alakertaan, tajusin ettei sämpylät paistu ellei niitä laita uuniin..)
--> sämpylät uuniin (tässä vaiheessa olin laskenut kakkulautasen tuohon pöydälle. Juu, juuri tuohon pöydälle mistä valokuva on...)
--> alakertaan --> herätys! Herätyyyyyys! HERÄTYYYYYS!!! ---> Paljon onnea vaan...
(kunnes mieheni, jonka kanssa olin koko tämän ajan puhelimessa sanoi
"laita se kaiutin päälle.."
--> yks ilmainen uusinta...Paljon onnea vaan, paljon onnea vaan...
--> tässä vaiheessa vanhempi poikamme kömpi omasta kammiostaan ja halusi päästä mukaan laulamaan
--> jaaa, lähtee taas...Paljon onnea vaan, paljon onnea vaan... --> "Herääkö se?", kysyy mieheni puhelimessa.
Johon vastaan, että eipä tuo juuri korvaansa lotkauta..
--> ja laulu jatkuu... --> tyttäremme herää, on iloinen (halleluja!) ja kiittää laulusta
--> siinä vaiheessa tajuan, että minulla ei ole sämpylöitä eikä liioin sitä kakkuakaan.
Lahjakin on annettu jo sunnuntaina (koska mieheni ei pystynyt pitämään yllätystä tiistaihin saakka...) ja kello on niin paljon,
että jos ei hippulat vingu just eikä melkeen, niin seuraavaksi tyttäremme myöhästyy koulusta.

Lopulta laitoin aamiaissämpylän evääksi bussimatkalle.
Ne muutamat minuutit jotka ennen bussiin kiiruhtamista jäljelle jäivät, käytimme joulukalentereiden tuhoamiseen ja synttärihaleihin.
Ei ehkä niin idyllistä, mutta olkoon menneeksi.

Yhdeksän vuotta sitten, joulukuun ensimmäisen päivänä, katselin ulos sairaalan ikkunasta.
Ikkunalaudalla loisti kynttelikkö ja maassa oli hitunen lunta.
Ihmiset kiiruhtivat töihin ja muihin menoihinsa, mutta minulla ei ollut kiire mihinkään.
Mietin mielessäni, että niillä ihmisillä ei ollut hajuakaan siitä, että minun elämäni oli juuri muuttunut lopullisesti.
Joulukalenterin ensimmäisestä luukusta oli tullut kauan kaivattu lahja.
Sylissäni oli nimittäin pieni käärö.
Tyttö, joka alusta asti tuijotti minua merkitsevästi.
Aivan kuin hänellä olisi ollut jotain tärkeää sanottavaa.

Minä uskon, että näinä vuosina olen ymmärtänyt mitä sanottavaa sinulla äidillesi oli.
Sinä olet minun peilini.
Näen sinussa itseni.
Aika ajoin en pidä näkemästäni, mutta ymmärrän nyt joitain asioita huomattavasti paremmin.
Minun tehtäväni on kasvattaa sinua.
Mutta sinä olet opettanut minulle niin paljon, että välillä joudun myöntämään itselleni,
että olet oikeasti jo nyt niin paljon viisaampi kuin mitä minä tulen ikinä olemaan.
Älä anna kenenkään kitkeä sinusta sitä puolta mikä minussakin joskus oli, mutta minkä olen elämän kyynisessä menossa osin kadottanut. 
Maailma tarvitsee myös tuollaisia tyyppejä kuin sinä olet, sillä muutoin tämä olisi astetta ikävämpi paikka elää.

Ensi vuonna saan toivottavasti järjestettyä sinulle synttäriaamiaisen vuoteeseen.
Suunnittelen sen taas valmiiksi.
Toivottavasti saan sen myös toteutettua.
Mutta anna anteeksi, jos se ei silloinkaan onnistu.
Ei tämä vanhempana olokaan ole meinaan aina ihan pala kakkua.

Hyvää syntymäpäivää hönövatti! <3

Terveisin,
Äitikulta